Ihanaa hiljaisuutta Multamäessä ja teehetkiä viheriön laidalla

Kesähelteet ovat tehneet tehtävänsä ja saaneet olon ihanan rentoutuneeksi! On myös hankaluuksia keksiä tekemistä näinä kuumina päivinä, mutta onneksi iltapäivästä on jo asteen viileämpää ja energiaa toimintaan. Päätimme lähteä ystäväni kanssa pienelle reippailuretkelle Laukaan Multamäkeen. Multamäki on paikkana toiminut meille molemmille hyvin eri tarkoituksissa elämän aikana. Lapsena olemme molemmat viettäneet lukuisat kesät eri Vatin leireillä, olen ollut mukana järjestämässä pyöräilykisoja sen maastossa, ja ystäväni on saanut kokea lisää ihania leirimuistoja leiriohjaajana. Itse Multamäen leirikeskuksessa oli juuri alkanut leiri, joten suuntasimme katseen ylöspäin. Kirjaimellisesti sillä päätimme lähteä kävelemään ylös Multamäen luontopolkua. Tämä oli itselle täysin uusi kokemus, sillä en tiennyt koko polun olemassaolosta, vaikka olen leirialueella käynyt hyvinkin useasti. En ollut täysin varma mistä aloittaisimme, mutta onneksi reitti oli ystävälleni tuttu ja opasteet johdattivat oikeaan suuntaan!

Kun kuljimme ylöspäin kohti huippua, oli täysin hiljaista. Tämä hiljaisuuden tunne oli itselle vierasta, mutta kauniin luonnon ympärillä pystyi todella rauhoittumaan ja keräämään ajatuksia. Vuosi 2020 on ollut kaikille omituinen ja haastava, eikä sitä ole välttämättä päässyt tunnustelemaan miten se on vaikuttanut omaan elämään. Hiljaisuus ja hetki rauhoittua kokonaan oli tarpeellinen niin minulle kuin ystävällenikin. Oman ajatusvirran tai sen olemattomuuden katkaisi metso, joka pyrähti lentoon täysin yllättäen, kun kuljimme eteenpäin. Kuinka jännittävää! En ikinä ennen ollut nähnyt metsoa luonnossa. Mustikoita tuli myös syötyä, sillä polun varret olivat täynnä niitä. Onpa hyvä muistutus lähteä marjoja keräämään mummon kanssa talven varalle! Huipulle päästyämme oli voittajan fiilis. Kävimme istumaan penkeille ja ihastelimme kaunista maisemaa täydessä hiljaisuudessa. Kävelimme myös ympäröivässä maastossa. Otimme aikaa itsellemme. Hetken rentoutumisen jälkeen päätimme suunnata takaisin autolle. Olimme viisaita, emmekä kiivenneen 304 porrasta ylös vaan kävelimme ne alas, vaikka sekään ei ollut helppo tehtävä jyrkän laskun takia. Jos haluaa kunnon porrastreeniä niin katseet ylöspäin kohti Multamäen rappusia!

Hyppy seuraavaan päivään ja auto matkalle. Olimme äitini kanssa hakemassa itselleni pesukonetta Uuraisilta. Nyt saa pyykkiäkin pestyä omassa kämpässä ja säästää vanhempien pesukonetta. Matkalla mietimme mitä tekisimme vielä kyseisenä päivänä ja ehdotin että menisimme kahville ravintola Karlvikiin, joka sijaitsee PeurunkaGolfin yhteydessä. Olemme ajaneet paikan ohi lukuisia kertoja, mutta emme ole kertaakaan kaartaneet autollamme sen pihaan. Saati kokeilleet golfin peluuta. Pitäisi varmaan lisätä vielä kesän to do-listalle! Kävelimme puisen sillan yli kartano Karlvikin pihaan. Miten uljas se onkaan pihapiiriä myöten! Pihasta löytyi vanha aitta, joka toimi varastotilana golfaajien varusteille. Pihaa koristivat myös kauniit kukat suihkulähteineen ja vanhoine rakennuksineen.


Tulimme kahville, joten astelimme sisään kartanoon, jonka sisustus oli teemaan sopivaa. Ravintola Karlvik tarjoaa myös perus eväsleipien ja kahvin lisäksi lounasta arkipäivisin vaihtuvalla menulla, unohtamatta a la carte tarjontaa klo 15 jälkeen. Lounastarjonta on kattavaa, mutta jos olet vegaani tai kasvissyöjä tarjonta kapenee paljonkin.

Henkilökunta pystyy muokkaamaan lounassalaatista täyttävämmän pyydettäessä, mikä on hyvä. Lounastarjonta on uutta, mutta toivon tulevaisuudessa, että kasvisruokaa olisi tarjolla enemmän. Onneksi a la carte -menusta löytyy kasvisruokavaihtoehtoja enemmän. Nappasimme siis kahvit ja teet kätösiimme ja siirryimme ulos ihastelemaan golfkentän viheriötä. Maisema oli avara ja oli mukava seurata, kun golfin pelaajat pelasivat lajia innolla. Tänä kesänä on pakko päästä pelaamaan ja kokeilemaan omia rajoja lajin parissa. Kahvit juotuamme kävelimme takaisin autolle ja suuntasimme pesukone takakontissa kohti Laukaan kirkonkylää jättäen ihanan kartanoravintola Karlvikin taaksemme, mutta viimeiseksi vierailuksi tämä ei varmasti jäänyt!