Historian lumoissa: Kalluntuvan kotiseutumuseo

Vanhalle koiralle ei voi opettaa uusia temppuja vai mitä? Niinhän se sanonta menee, mutta tämä osottautui täysin vääräksi kun kävin vierailemassa Kalluntuvalla! Kalluntuvan kotiseutumuseo sijaitsee Laukaan kirkonkylässä kunnantalon vieressä. Musealueen ohi on tullut käveltyä lukuisia kertoja pienempänä, jolloin aina mietin, mikä tuo vanhoista hirsistä tehty talo oikein on. Vanhemmilta sain selville, että kyseessä oli museo, siihen asia sitten jäi.
Yläasteella museon piha-alue tuli tutuksi valokuvauksen kautta. Siitä oli tullut uusi rakas harrastukseni ja onnekseni kaverini omisti kansallispuvun, jota oli aivan ihana kuvata puisessa hirsimiljöössä. Yläasteella astuin myös ensimmäisen kerran museoon, kun kävimme siellä tutustumassa luokkani kanssa historian tunnilla. Tästä vierailusta en muista paljoa mitään. Jos muistan oikein, emme käyneet edes tuvan sisällä.

Tästä vierailusta on ehtinyt vierähtää jo melkein kuusi vuotta, mutta tämä muuttui viime viikolla! Selailin Facebookia kotisohvalta tv:n kohistessa taustalla, kun eteeni sattui Kalluntuvan tapahtumailmoitus: Avajaiskahvila. Kiinnostuin heti ja klikkasin tapahtuman tiedot esiin huomatakseni, että tarjolla olisi vohveleita! Kyllä sateisena päivänä ulos lähtee, kun tietää että tarjolla on vohveleita 5 minuutin kävelymatkan päässä. Nappasin sateenvarjon ja siskoni mukaan ja suuntasimme Kalluntuvalle hetkessä. Saavuttuamme kohteeseemme tupa näytti pimeältä, mutta ovi oli auki, joten astelimme sisään ja saimme selville miksi tuvassa oli hämärää. Sähköt olivat poikki kovan tuulen ja sateen takia! Vaikka emme vohveleita heti saaneet, niin nautimme kuumat kupit teetä tuvassa, jutellen vanhan koulukaverimme kanssa, joka hauskasta sattumasta työskenteli museo-oppaana Kalluntuvassa. Teet juotuamme sähköt palasivat ja kaverimme lupasi toimia oppaanamme tuvalla ja museossa.

Kierroksemme alkoi Kalluntuvalta. Tupa koostuu kahdesta eri huoneesta ja molemmissa on oma historiansa. Huoneet olivat melkein täynnä tavaroita ja kalusteita,jotka tietysti sopivat kyseisen ajan teemaan. Ihana oppaamme kertoi tuvan historiasta ja tavaroista ja niiden käyttötarkoituksista. Huomasin paljon tuttuja esineitä, joita meillä on kotona tai mökillä. Oli mukava saada selitys ja tarkoitus esineille, joita on ihasteltu pienempänä. Sitten siirryimme letun ja kahvin tuoksuisesta tuvasta ulos pieneen tihkusateeseen, mutta onneksi se ei haitannut. Oli ilo myös nähdä muitakin ihmisia tulevan tupaan kahville ja vohvelilli. Moni sanoi, ettei ikinä ole käynyt siellä, vaikka onkin asunut paikkakunnalla pidempään. Tuvan pihasta löytyy muutama vanha aitta, joista jokaisella on oma tarkoituksensa ja tarinansa. Oppaallamme oli hauskaa kerrottavaa jokaisesta aitasta. Sade yltyi hiljalleen, joten suuntasimme sisälle museorakennukseen, joka oli toiminut eräänlaisena pankkina. Valuuttana ei toimineet
markat vaan vilja!

Museosta löytiyi huone huoneelta aina uutta opittavaa ja historiaa, josta en ole aikaisemmin tiennyt. Mietinkin miksi oman kuntani historiasta ei olla opetettu koulussa? Koska tulin todenneeksi enemmän kuin kerran: “Oho, en tiennyt että täällä on ollut tälläistä”.
Olisi mahtavaa, jos koululla kerrottaisiin enemmän Laukaan historiasta ja sen monimuotoisuudesta. Siispä museo on mainio kohde vierailtavaksi kesällä! Aina oppii uutta omasta seudustaan. Omia lempialueitani museoalueella oli museon sisällä oleva Laukaan esimmäisen kyläkaupan huone, joka oli restauroitu alkuperäisen näköiseksi tuotteita myöten. Museon yläkerta oli valloittavan avara ja sieltä löytyi monia isoja esineitä. Olin lumoutunut Kalluntuvan kotiseutumuseiosta. Se on täydellinen historiallinen helmi mutta samalla niin huomaamaton.

Historiaa ja vohveleita, mitä muuta kesältä voi toivoa!

Tutustu Kalluntuvan kotiseutumuseoon

Ps. Kalluntuvan kotiseutumuseon aukioloajat selviävät Wanhan Laukaan kotiseutuyhdistyksen verkkosivuilta

X
X
X